20.12.2014 Uuden vuoden lupaus

Kun riman asettaa tarpeeksi ylös, se on helpompi alittaa... Ei kun miten se nyt taas menikään... Päätin joka tapauksessa tehdä uuden vuoden lupauksen hyvissä ajoin. Tässähän on siis taustalla pelkästään se ajatus, että ehdin sen sitten nopeasti unohtaa ennen uutta vuotta... Vitsi, vitsi. Palataan siihen kuitenkin hetkisen päästä.

Kunpa vielä muistaisin, mistä tämän kuvan nappasin. Surffailun tuloksena joka tapauksessa. On se kyllä hauskaa katsoa, miten erilaisia annoksia voi kasata. Houkuttelevimman näköinen on ehdottamasti tuo lautasellinen minipaprikoita. Hyvänä kakkosena seuraa kiivilautanen. Vaikkakin juuri tällä hetkellä ei tee mieli kumpaakaan...

Se uuden vuoden lupaus...

Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni!

Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin...

Taas ollaan niin meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolella, ettei ole tosikaan, mutta siinä se komeilee. Salikortti. Ensimmäinen laatuaan meikäläisen nimellä. Tänään kävin ostamassa sisätennarit. Nyt ei voi enää keksiä tekosyitä, koska verkkareilla ja t-paidoilla pääsee hyvin alkuun... Onko silmätulehdus tekosyy?!

Takana oleva kuntokalenteri oli täydellinen heräteostos kirjakaupasta. En edes selannut sitä läpi ennen kassalle menoa. Kotona katsellessa totesin, että ei se mikään turha kapine ollutkaan.

Ja nyt vielä uuden vuoden tuomalla innolla pistän tuon paastoilunkin alkuun, niin johan tässä aikaa lyyti kirjottaa ja lyyli laihtua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Täällä hiljennytään nyt sulattelemaan kinkkua eikun suunnittelemaan tulevaa :)

4.12.2014 "Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa..."

Minulla on ollut tässä projekti päällä. Olen hävittänyt karkkeja kotoa. Syömällä...

Siis oikeasti, Se oli taas tällainen karkinsyöntijakso ja nyt ei sitten tee taas yhtään mieli mitään makeeta. Rakas miehenikin jo huomautti, että voisi syödä oikeaa ruokaa välillä... Ja seuraavassa lauseessa kysyi, että "miten paasto sujuu"? Minähän sitten nokkelana esitin hölmistynyttä: "Mikä ihmeen paasto?"

Ja nyt lyön päätä seinään. Tyhmästä päästä kärsii...

Tiedän kuitenkin, että tuo makeanhimo liittyi stressiin. Viimeiset tentit ja muut kirjalliset työt iskivät päälle. Samalla piti hoitaa työt ja koti. Väsähdin ihan totaalisesti. Onneksi sain järjestettyä yhden kokonaisen päivän, jolloin olin ihan yksin kotona. Yön uusin levy repeatillä soittimeen ja akka vaakatasoon. Siinä sitten pötkötin koko päivän tekemättä yhtään mitään. Tuijotin vain kattoon ja välillä nukuin. Olipahan varsinainen lankkuhaaste :D No, okei. Tunnustan, kyllä ne sukkapuikot sieltä lopulta kätösiin löysi...

Nyt on taas uutta intoa ja puhtia. Opinnoista on jäljellä enää lopputyö. Seuraavat kaksi kuukautta menee aika tiukasti sen parissa, joten paasto saa nyt hetkisen odottaa. Keskityn siihen sitten taas helmikuun alusta. Hyvä puoli on se, että vaikka suunta ei ole ollut alaspäin ei se myöskään ole ollut ylöspäin.

Ja juhlahamoseenkin pitää mahtua sittenkin vasta syksyllä...