Ou jee! Viikko meni ihan hyvin, vaikka en noita paastopäivien kaloreita tarkkaan laskenutkaan. Tuli siis vedettyä ihan lonkalta. Perjantaina kyllä pääsi muutama ärräpää, kun hain Subwayltä salaattia ja kysyin siltä myyjältä vähäkalorisinta kastiketta. Kyllähän se tyttö sanoi, että se Hot Louisiana on tulista, mutta että niin tulista... Uh!
En suuremmin pidä siitä, että käyn puntarilla paastopäivää seuraavana päivänä, mutta nyt oli pakko. Paastopäivinä olen pitänyt yhdistelmää maanantai ja perjantai. Lauantainen tulos oli siis -1,6 kiloa. Todenmukaisempi olisi varmaankin -0,6 kiloa, mutta tällä nyt mennään. Vyötäröltä senttejä lähti 3, joten ensimmäinen tavoite on 2 sentin päässä :D Olisikohan pitänyt kuitenkin asettaa tavoite vähän toisella tapaa?!
Edellisen kerran tapaan edistymistäni voi seurata tuolta toiselta sivulta.
Nyt ei oikein tahdo juttu luistaa. Tyttö ei ole nukkunut ensimmäistäkään kokonaista yötä sen jälkeen, kun meillä käytiin ovikelloa soittelemassa yöllä. Ja kaiken kukkuraksi se ei jäänyt ainoaksi kerraksi. Tämä jälkimmäinen tosin oli hieman inhimillisempään aikaan, puoli yhdeksän tienoilla. Omat unet on siis viimeisen viikon aikana jääneet noin 4 tuntiin, koska illasta on ollut pakko nipistää aikaa opinnoille. Kuitenkin onnistumisen kannalta kunnon yöunet olisivat jokseenkin tärkeät...
No, kuolema kuittaa univelat ;)
sunnuntai 31. elokuuta 2014
maanantai 25. elokuuta 2014
25.8.2014 Uuden elämän ensimmäinen päivä
Sain taas viikonlopulla hyvän muistutuksen siitä, miksi minun ei todellakaan kannata kokeilla kaalisoppadieettiä. Ei, se ei johdu sopan hajusta ja hallitsemattomista kaasuvuodoista. Se johtuu siitä, että ei se ole mikään dieetti, jos sitä soppaa vetää litratolkulla... Ai miten niin muka tykkään kaalisopasta ja kaalipadasta ja kaalilaatikosta ja kaalisalaatista. Kaalia ananaksella. Kaalia puolukoilla. Kaalia sellaisenaan. Kohta taitaa ruveta ottaan kaaliin. Onneksi ukkokulta on niin kaikkiruokainen ja sietää vaikka mitä. Jopa sinihomejuuston bataatti-porkkanakeittolautasellani...
Ehkä aavistuksen pitkä katse tuli eilisestä iltapalastani. Tortillasipsejä, cheddardippiä ja taco-kastiketta. Itsepähän halusi syödä tortilloja lauantaina. Ja minä nyt vaan satun tykkäämään taco-kastikkeesta.
Harvoin puutun toisten asioihin (!), mutta nyt on kyllä pakko vähän motkottaa naapuruston mukuloista. Eilen ehtoolla, no okei yöllä, olihan kello jo puoli 12, oli juuri ohjelmoimassa uuteen puhelimeeni herätystä aamuksi, kun kuulin juoksuaskeleita talon päädystä. Ei mennyt kauaa, niin meidän ovikelloa rämpytettiin ja taas kuului juoksuaskeleita. Ketään ei tietenkään enää näkynyt missään. Aamulla ukkokulta näki tässä yhtiössä naapuritalossa asuvan miehen, joka tiesi kertoa, ettei ovikelloja ollut siellä soiteltu, mutta yhden naapurin seinää oli töhritty jollain hedelmillä.
Muistan kyllä, millaista oli olla nuori, ei ole siitä kiinni, mutta eikö yhtään siellä pipotelineessä mitkään kukkuu-kellot soineet siinä meidän ovella seistessä. Siinä oven vieressä, kun tosiaan seistä nököttää meidän pikkutytön työnnettävä kolmipyöräinen fillari! Ja tyttö muuten säikähti kelloa! Heräili loppuyöstäkin vielä muutamaan kertaan ja pakko oli siirtyä sohvalle. Niin että kiitos vaan teille, jotka pilasitte meidän yöunet! Tyttö sentään nukkui, vaikkakin pätkissä, mutta itseltä meni unet kokonaan.
Ja en kyllä pysty ymmärtämään, että mitä nuoriso tekee tuohon aikaan ulkona? Ja vielä su-ma välisenä yönä! Melkein tekisi mieli kysyä, että missä vanhemmat ovat ja miksi eivät huolehdi muksuja kotiin ajoissa. En vaan kysy, koska en todellakaan halua tietää vastausta. Mutta tällä menolla me ollaan vielä suuressa pulassa. Piste.
Sitten vähän iloisempaa asiaa. Se on se uusi alku tänään. Olin ensimmäistä päivää uudella toimistolla töissä. Virittelin tietoliikenteen kohdilleen ja tutustuin yrityksen toimintaan. Ai että, kyllä oli namia olla taas töissä. Vaikkakin olen siellä toimistolla suurimman osan aikaa yksin... Ei se haittaa. Pitänee kyllä varmaan viedä sinne jokin halpa radio. Ihme, etten sellaista tänään kaivannut! Fiilis on kuitenkin ihan eri, kun lähtee oikeasti työpaikalle, eikä vain "yritä" tuhrata kotona. En tunnetusti osaa erottaa työ- ja kotityöaikaa...
Huomenna pitää lähteä vielä toimistotarvikeostoksille. Täytyyhän siellä nyt olla vähän kyniä ja nitoja ja rei'itin ja muistilehtiöitä ja... ja... ja... Niin! Kahvinkeitin! Sen taidan kuljettaa kotoa, koska varastossa pitäisi lymyillä yksi ylimääräinen. Oven ulkopuolella on kyllä heti kahvila, mutta ehkäpä 1,30 yhdestä kahvikupillisesta on hiukan liikaa... Varsinkin, kun tämä työ aloitettiin tällaisella projektijaksolla, jolloin saan pelkkää työttömyyskorvausta. Onneksi opinnot ovat loppusuoralla ja kun 1120 tuntia projektityötä on kasassa, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä työt jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Nyt pitää vaan tehdä vaikutus. Työkavereihin ja potentiaalisiin asiakkaisiin :D
Ja huomenna on ensimmäinen paastopäivä. Kylläpä jännittää. Edellisellä kerralla ei jännittänyt ollenkaan näin paljon...
Ehkä aavistuksen pitkä katse tuli eilisestä iltapalastani. Tortillasipsejä, cheddardippiä ja taco-kastiketta. Itsepähän halusi syödä tortilloja lauantaina. Ja minä nyt vaan satun tykkäämään taco-kastikkeesta.
Harvoin puutun toisten asioihin (!), mutta nyt on kyllä pakko vähän motkottaa naapuruston mukuloista. Eilen ehtoolla, no okei yöllä, olihan kello jo puoli 12, oli juuri ohjelmoimassa uuteen puhelimeeni herätystä aamuksi, kun kuulin juoksuaskeleita talon päädystä. Ei mennyt kauaa, niin meidän ovikelloa rämpytettiin ja taas kuului juoksuaskeleita. Ketään ei tietenkään enää näkynyt missään. Aamulla ukkokulta näki tässä yhtiössä naapuritalossa asuvan miehen, joka tiesi kertoa, ettei ovikelloja ollut siellä soiteltu, mutta yhden naapurin seinää oli töhritty jollain hedelmillä.
Muistan kyllä, millaista oli olla nuori, ei ole siitä kiinni, mutta eikö yhtään siellä pipotelineessä mitkään kukkuu-kellot soineet siinä meidän ovella seistessä. Siinä oven vieressä, kun tosiaan seistä nököttää meidän pikkutytön työnnettävä kolmipyöräinen fillari! Ja tyttö muuten säikähti kelloa! Heräili loppuyöstäkin vielä muutamaan kertaan ja pakko oli siirtyä sohvalle. Niin että kiitos vaan teille, jotka pilasitte meidän yöunet! Tyttö sentään nukkui, vaikkakin pätkissä, mutta itseltä meni unet kokonaan.
Ja en kyllä pysty ymmärtämään, että mitä nuoriso tekee tuohon aikaan ulkona? Ja vielä su-ma välisenä yönä! Melkein tekisi mieli kysyä, että missä vanhemmat ovat ja miksi eivät huolehdi muksuja kotiin ajoissa. En vaan kysy, koska en todellakaan halua tietää vastausta. Mutta tällä menolla me ollaan vielä suuressa pulassa. Piste.
Sitten vähän iloisempaa asiaa. Se on se uusi alku tänään. Olin ensimmäistä päivää uudella toimistolla töissä. Virittelin tietoliikenteen kohdilleen ja tutustuin yrityksen toimintaan. Ai että, kyllä oli namia olla taas töissä. Vaikkakin olen siellä toimistolla suurimman osan aikaa yksin... Ei se haittaa. Pitänee kyllä varmaan viedä sinne jokin halpa radio. Ihme, etten sellaista tänään kaivannut! Fiilis on kuitenkin ihan eri, kun lähtee oikeasti työpaikalle, eikä vain "yritä" tuhrata kotona. En tunnetusti osaa erottaa työ- ja kotityöaikaa...
Huomenna pitää lähteä vielä toimistotarvikeostoksille. Täytyyhän siellä nyt olla vähän kyniä ja nitoja ja rei'itin ja muistilehtiöitä ja... ja... ja... Niin! Kahvinkeitin! Sen taidan kuljettaa kotoa, koska varastossa pitäisi lymyillä yksi ylimääräinen. Oven ulkopuolella on kyllä heti kahvila, mutta ehkäpä 1,30 yhdestä kahvikupillisesta on hiukan liikaa... Varsinkin, kun tämä työ aloitettiin tällaisella projektijaksolla, jolloin saan pelkkää työttömyyskorvausta. Onneksi opinnot ovat loppusuoralla ja kun 1120 tuntia projektityötä on kasassa, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä työt jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Nyt pitää vaan tehdä vaikutus. Työkavereihin ja potentiaalisiin asiakkaisiin :D
Ja huomenna on ensimmäinen paastopäivä. Kylläpä jännittää. Edellisellä kerralla ei jännittänyt ollenkaan näin paljon...
sunnuntai 24. elokuuta 2014
24.8.2014 Insinööri mielipuuhassaan
Nyt ei ainakaan kukaan pääse sanomaan, että olisi vehkeissä vikaa! Se on kuulkaas insinööri käyttänyt taas mielivempaintaan eli tietokonetta. Excelhän on siis itsessään hirvityksen kauhistus, eikä se näin oman hyvin voinninparantamiseksi välttämättä ole se mielenterveyttä kohentava ohjelma... Toisinaan jopa päinvastoin :D
Kuvassa on siis työkirjan kakkostaulukon tiedot. Ja kuten aikaisemmin kehuin, niin nyt on aika aloittaa projekti puhtaalta pöydältä. Tänään on siis pyyhitty kaikki aikaisemmat jutut pois. Siis poislukien päiväkirjamerkinnät ;) Ja uusi alku vaatii uudet välineet. Siispä jatkossa saan taulukosta kaikki tiedot valmiiksi laskettuna. Ja kaavat löytyvät valmiina vuodeksi eteenpäin! Arvojen syöttö tapahtuu ykköstaulukkoon ja kuvassa näkyvään kakkostaulukkoon vaan ilmestyy uusia lukuja. Joo joo, nuo varmasti saisi siistimpäänkin muotoon, mutta kun muut tietokoneohjelmat ovat mulle paljon tutumpia... Nyt pitää vaan opetella lisää ja tässä sitä olisi työsarkaa.
Ja jos joku kuvittelee, että tällä kakkoskierroksella pääsee kurkkimaan paino- ja senttilukuja, niin ähäkutti! Saatte edelleen seurata vain edistymistäni. Tai edistymättömyyttäni. Saas nyt kattoo, miten tää tästä lähtee.
Huomenna on eka päivä uudella toimistolla. Tämän viikon olen työskennellyt toisaalla ja etänä. Vähän jo kaipaan "omaa" paikkaa. Tiistaina ja perjantaina ovat sitten paastopäivät. Täytyy tänään vielä tehdä "ruokalistat", kun pitää ottaa työpäivätkin huomioon. Kai sekin pitää tehdä exceliin... HEH! Illalla sitten.
Kylläpäs taas innostuttaa :)
Kuvassa on siis työkirjan kakkostaulukon tiedot. Ja kuten aikaisemmin kehuin, niin nyt on aika aloittaa projekti puhtaalta pöydältä. Tänään on siis pyyhitty kaikki aikaisemmat jutut pois. Siis poislukien päiväkirjamerkinnät ;) Ja uusi alku vaatii uudet välineet. Siispä jatkossa saan taulukosta kaikki tiedot valmiiksi laskettuna. Ja kaavat löytyvät valmiina vuodeksi eteenpäin! Arvojen syöttö tapahtuu ykköstaulukkoon ja kuvassa näkyvään kakkostaulukkoon vaan ilmestyy uusia lukuja. Joo joo, nuo varmasti saisi siistimpäänkin muotoon, mutta kun muut tietokoneohjelmat ovat mulle paljon tutumpia... Nyt pitää vaan opetella lisää ja tässä sitä olisi työsarkaa.
Ja jos joku kuvittelee, että tällä kakkoskierroksella pääsee kurkkimaan paino- ja senttilukuja, niin ähäkutti! Saatte edelleen seurata vain edistymistäni. Tai edistymättömyyttäni. Saas nyt kattoo, miten tää tästä lähtee.
Huomenna on eka päivä uudella toimistolla. Tämän viikon olen työskennellyt toisaalla ja etänä. Vähän jo kaipaan "omaa" paikkaa. Tiistaina ja perjantaina ovat sitten paastopäivät. Täytyy tänään vielä tehdä "ruokalistat", kun pitää ottaa työpäivätkin huomioon. Kai sekin pitää tehdä exceliin... HEH! Illalla sitten.
Kylläpäs taas innostuttaa :)
keskiviikko 20. elokuuta 2014
20.8.2014
Valittelin juuri toisaalla, että joku on varastanut kalenteristani yhden kuukauden. Lupasin katsoa häntä pahalla silmällä ja sanoa MUR!
Viimeinen kuukausi on hurahtanut todellakin vauhdilla ja ilman, että olen saanut mitään aikaiseksi. Tai siltä ainakin tuntuu, kun katsoo tekemättömien töiden luetteloa. Tai vaakaa... Kuvittelin, että meillä palataan arkeen ja paastopäivien suunnittelusta tulee helpompaa. No, eipä ole "helppoa" arkea näkynyt. Eikä sen puoleen paastopäiviäkään.
Aloitin uudessa työpaikassa. Se on hehkuttamisen arvoista. Parasta on uudet työkaverit! Vastaanotto poikkeaa täysin edellisistä kokemuksistani. Tuntuu, kun olisi tuntenut heidät kaikki jo tosi tosi tosi kauan. Vaikka ennen ekaa työpäivää olin kerran tavannut heistä ehkä puolet...
Aloitus oli vauhdikas! Heti ensimmäiseksi kaksi päivää työmatkalla; myyntikokous ja tyky-päivä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tyky on lyhennys työkyvyttömyydestä... Jollei sitä tule kuntoilusta, niin sitä tulee... no, sanotaanko saunasta ja uimisesta ;) )Yksi yö kotona ja seuraavana aamuna kello 6 lähtö kahdeksi päiväksi "toissijaiselle työpaikalle", kuten Verohallinto nämä yrityksen eri toimipisteet määrittelee. Joo. Kiva, kun on töitä. Ja kiva, kun ei tartte yhdessä paikassa tönöttää. Mutta millä ilveellä näille päiville järjestät mitään paastopäiviä?! Varsinkaan, kun päivällinen on helpointa löytää hotellin ravintolasta. Kun herätyskello on soinut aamuneljältä ja työpäiväkin jo mennyt sekä parin tunnin tuliaisshoppailu hoidettu, niin ei pitkän päivän päälle kasviskeitto oikein sovi. Ja yöpymisen jälkeen on tarjolla se notkuva hotellin aamiaisnoutopöytä ja ihana, rapeaksi paistettu, suussasulava pekoni! Huomaako jostain, ettei meillä kotona valmisteta pekonia. En kestä sitä rasvan käryä.
Eilen sitten menin vielä katsomaan kesän lomakuvia. Hyi hyi yök! En varmasti katso toista kertaa!
Kaiken tämän synkistelyn ja itsensä ruoskimisen ja sateen ja ukkosen (hyi hyi yök!) jäljiltä on hyvä taas aloittaa alusta. Siispä: sunnuntaina pyyhin pois kaiken vanhan ja aloitan puhtaalta pöydältä. Pyyhin pois edistymisseurantani. Lasken ja mittaan ja punnitsen kaikki uudelleen. Tavoitteita, joo. Elämässä pitää olla tavoitteita. Ja saavutuksista palkitaan. Siispä ensimmäinen tavoite olkoon 5 senttiä pois vyötäröltä. Aloitetaan näin vaatimattomasti. Palkkio olkoon hyvä mieli.
Olkoon toinen tavoite -5 kiloa. Mietitään sitä palkkiota sitten myöhemmin.
Ostin aika tarkkaan vuosi sitten alennusmyynnistä kävelysauvat. Niissä on edelleen hintalappu paikallaan. Olisikohan jo aika...
Jos kaipaatte piritystä tähän ainaiseen sateeseen ja ukkoseen, niin käykää lukemassa Sinkkublogin Seksi on kyllä niin kivaa -postaus Toimii mahdottomana naurukoneena, jos on yhtäänkään niin kiero huumorintaju kuin mulla ;) PS. Siellä luki kommenteissa, että olisi pitänyt alussa varoittaa, ettei suussa saa olla mitään lukiessa... :D
Viimeinen kuukausi on hurahtanut todellakin vauhdilla ja ilman, että olen saanut mitään aikaiseksi. Tai siltä ainakin tuntuu, kun katsoo tekemättömien töiden luetteloa. Tai vaakaa... Kuvittelin, että meillä palataan arkeen ja paastopäivien suunnittelusta tulee helpompaa. No, eipä ole "helppoa" arkea näkynyt. Eikä sen puoleen paastopäiviäkään.
Aloitin uudessa työpaikassa. Se on hehkuttamisen arvoista. Parasta on uudet työkaverit! Vastaanotto poikkeaa täysin edellisistä kokemuksistani. Tuntuu, kun olisi tuntenut heidät kaikki jo tosi tosi tosi kauan. Vaikka ennen ekaa työpäivää olin kerran tavannut heistä ehkä puolet...
Aloitus oli vauhdikas! Heti ensimmäiseksi kaksi päivää työmatkalla; myyntikokous ja tyky-päivä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tyky on lyhennys työkyvyttömyydestä... Jollei sitä tule kuntoilusta, niin sitä tulee... no, sanotaanko saunasta ja uimisesta ;) )Yksi yö kotona ja seuraavana aamuna kello 6 lähtö kahdeksi päiväksi "toissijaiselle työpaikalle", kuten Verohallinto nämä yrityksen eri toimipisteet määrittelee. Joo. Kiva, kun on töitä. Ja kiva, kun ei tartte yhdessä paikassa tönöttää. Mutta millä ilveellä näille päiville järjestät mitään paastopäiviä?! Varsinkaan, kun päivällinen on helpointa löytää hotellin ravintolasta. Kun herätyskello on soinut aamuneljältä ja työpäiväkin jo mennyt sekä parin tunnin tuliaisshoppailu hoidettu, niin ei pitkän päivän päälle kasviskeitto oikein sovi. Ja yöpymisen jälkeen on tarjolla se notkuva hotellin aamiaisnoutopöytä ja ihana, rapeaksi paistettu, suussasulava pekoni! Huomaako jostain, ettei meillä kotona valmisteta pekonia. En kestä sitä rasvan käryä.
Eilen sitten menin vielä katsomaan kesän lomakuvia. Hyi hyi yök! En varmasti katso toista kertaa!
Kaiken tämän synkistelyn ja itsensä ruoskimisen ja sateen ja ukkosen (hyi hyi yök!) jäljiltä on hyvä taas aloittaa alusta. Siispä: sunnuntaina pyyhin pois kaiken vanhan ja aloitan puhtaalta pöydältä. Pyyhin pois edistymisseurantani. Lasken ja mittaan ja punnitsen kaikki uudelleen. Tavoitteita, joo. Elämässä pitää olla tavoitteita. Ja saavutuksista palkitaan. Siispä ensimmäinen tavoite olkoon 5 senttiä pois vyötäröltä. Aloitetaan näin vaatimattomasti. Palkkio olkoon hyvä mieli.
Olkoon toinen tavoite -5 kiloa. Mietitään sitä palkkiota sitten myöhemmin.
Ostin aika tarkkaan vuosi sitten alennusmyynnistä kävelysauvat. Niissä on edelleen hintalappu paikallaan. Olisikohan jo aika...
Jos kaipaatte piritystä tähän ainaiseen sateeseen ja ukkoseen, niin käykää lukemassa Sinkkublogin Seksi on kyllä niin kivaa -postaus Toimii mahdottomana naurukoneena, jos on yhtäänkään niin kiero huumorintaju kuin mulla ;) PS. Siellä luki kommenteissa, että olisi pitänyt alussa varoittaa, ettei suussa saa olla mitään lukiessa... :D
tiistai 5. elokuuta 2014
5.8.2014
Kuka tunnistaa, mikä tämä on? ;)
Jep. Siinä köllöttelee viimeinen mohikaani. Ei kun rollo. Lienee ollut jotain heinäkuun puolta väliä, kun kehuin niitä olevan jäljellä 4. Tänään meni viimeinen. Sai olla viimeinen kerta, kun näitä näin pitkään säilyttelen.
Huomenna on paluu muutamaksi päiväksi koulun penkille ennen työjakson alkamista. Siispä "viimeisen" kiireettömän kotiaamun kunniaksi poikkesin aamulla päiväkotikeikalla kauppaan hakemaan pari tuoretta croissantia. Kotona sitten täytteeksi salaatinlehtiä, kurkkua, ohuen ohutta savustettua ylikypsää kinkkua, fetankaltaista juustoa höystettynä aurinkokuivatulla tomaatilla ja öljyllä sekä siivu tuore tomaattia. Kyllä kelpasi, sekä itselle että ukkokullalle.
On näköjään tyttö käynyt taas toteuttamassa hoivaviettiään ja laastaroinut pöytäliinan pipin ;D
Mikäpä tässä paastotessa mukavampaa kuin tehdä hyvää ruokaa joka päivä :D Tälle päivälle on odotettavissa päivälliseksi italialaisia broilerinleikkeitä riisin ja salaatin kera. Perjantain paastosta onkin tulossa asteen verran haasteellisempi ruokien suhteen, mutta palaan siihen sitten myöhemmin.
Huomenna on paluu muutamaksi päiväksi koulun penkille ennen työjakson alkamista. Siispä "viimeisen" kiireettömän kotiaamun kunniaksi poikkesin aamulla päiväkotikeikalla kauppaan hakemaan pari tuoretta croissantia. Kotona sitten täytteeksi salaatinlehtiä, kurkkua, ohuen ohutta savustettua ylikypsää kinkkua, fetankaltaista juustoa höystettynä aurinkokuivatulla tomaatilla ja öljyllä sekä siivu tuore tomaattia. Kyllä kelpasi, sekä itselle että ukkokullalle.
On näköjään tyttö käynyt taas toteuttamassa hoivaviettiään ja laastaroinut pöytäliinan pipin ;D
Mikäpä tässä paastotessa mukavampaa kuin tehdä hyvää ruokaa joka päivä :D Tälle päivälle on odotettavissa päivälliseksi italialaisia broilerinleikkeitä riisin ja salaatin kera. Perjantain paastosta onkin tulossa asteen verran haasteellisempi ruokien suhteen, mutta palaan siihen sitten myöhemmin.
maanantai 4. elokuuta 2014
4.8.2014
Huh, mitä hellettä pitelee! Kaikki räppänät ovat auki, liesituuletin on täysillä ja propellilamppu lentoon lähdössä. No, talvella sitä sitten taas kärvistellään pakkasten parissa.
Viime viikolle mahtui vain yksi paastopäivä ja sunnuntaina mitaanauha oli kadoksissa. Painoa oli tullut lisää 100 grammaa. Ei siis mikään huono viikko, vaikka tulikin tehtyä ex tempore -matka Tukholmaan. Ei suinkaan Pride-kulkueen vuoksi, vaan Gröna Lundin. Tokihan sitä kuitenkin piti kulkuekin katsastaa, kun kerran oltiin hollilla. Kuukauden tulosta en tässä nyt mittaile. Kohta loppuu loma ja alkaa ankea arki, joten pääsen taas paremmin kiinni tähänkin projektiin.
Folkungagatanilta löytyi aivan taivaallinen kebab-pizzeria, josta sai myös pastaa. Paikan nimi on Oliven. Suosittelen! Varsinkin pasta carbonara oli myös meidän neitokaisen mieleen. Gamla Stanissa oli taas ehdottomasti stopattava Michelangelossa. Siinä sitä jotakin on, italialaista ainakin ;) Ikävä puoli on se, että sisätiloissa on todella kuuma, joten ainakin lapsen kanssa voi tulla jopa kiire syödä ennenkuin kitinä alkaa.
Tänään on kuitenkin pyykkipäivä. Ei kun paastopäivä. Tuli kuitenkin viettettyä se pyykkien parissa. Kuukauden verran on tullut oltua enemmän tai vähemmän reissun päällä, joten voitte kuvitella, millainen määrä pyykkiä on kertynyt lakanoineen kaikkineen!!!
Aamu alkoi kamalan nälkäisenä, joten parvekkeella nautitun aamukahvin seuraksi otin sitten puolikkaan annoksen katkarapumunakasta. Vaihdoin tällä kertaa tabascon ruokalusikalliseen sweet chili -kastiketta. Oli kivaa vaihtelua.
Lounaaksi tein tomaattikeittoa.
Tällä kertaa tuli nautittua lämpimänä. Päälle ruokalusikallinen raejuustoa ja chilirouhetta. Teki hyvää. Ja päänsärky pysyi poissa.
Päivälliseksi jauhelihalaatikkoa, jossa jauhelihan lisäksi sipulia, valkosipulia, kananmuna, ruokakermaa, bataattia, porkkanaa ja palsternakkaa. Viereen kolme siivua etikkasäilöttyjä punajuuria ja laatikon päälle reilu nokare turkkilaista jogurttia.
Yhtä asiaa vain tässä paastotouhussa ihmettelen. Minkä hemmetin takia nämä paastopäivien ruoat maistuvat niin paljon paremmilta kuin ihan tavallinen makaronilaatikko tai perunamuusi nakkikastikkeella!!! Onneksi näitä paastoaterioita voi laittaa tarjolle ihan minä päivänä tahansa.
Viime viikolle mahtui vain yksi paastopäivä ja sunnuntaina mitaanauha oli kadoksissa. Painoa oli tullut lisää 100 grammaa. Ei siis mikään huono viikko, vaikka tulikin tehtyä ex tempore -matka Tukholmaan. Ei suinkaan Pride-kulkueen vuoksi, vaan Gröna Lundin. Tokihan sitä kuitenkin piti kulkuekin katsastaa, kun kerran oltiin hollilla. Kuukauden tulosta en tässä nyt mittaile. Kohta loppuu loma ja alkaa ankea arki, joten pääsen taas paremmin kiinni tähänkin projektiin.
Folkungagatanilta löytyi aivan taivaallinen kebab-pizzeria, josta sai myös pastaa. Paikan nimi on Oliven. Suosittelen! Varsinkin pasta carbonara oli myös meidän neitokaisen mieleen. Gamla Stanissa oli taas ehdottomasti stopattava Michelangelossa. Siinä sitä jotakin on, italialaista ainakin ;) Ikävä puoli on se, että sisätiloissa on todella kuuma, joten ainakin lapsen kanssa voi tulla jopa kiire syödä ennenkuin kitinä alkaa.
Tänään on kuitenkin pyykkipäivä. Ei kun paastopäivä. Tuli kuitenkin viettettyä se pyykkien parissa. Kuukauden verran on tullut oltua enemmän tai vähemmän reissun päällä, joten voitte kuvitella, millainen määrä pyykkiä on kertynyt lakanoineen kaikkineen!!!
Aamu alkoi kamalan nälkäisenä, joten parvekkeella nautitun aamukahvin seuraksi otin sitten puolikkaan annoksen katkarapumunakasta. Vaihdoin tällä kertaa tabascon ruokalusikalliseen sweet chili -kastiketta. Oli kivaa vaihtelua.
Lounaaksi tein tomaattikeittoa.
Maistuisi varmaan kylmänäkin!
Päivälliseksi jauhelihalaatikkoa, jossa jauhelihan lisäksi sipulia, valkosipulia, kananmuna, ruokakermaa, bataattia, porkkanaa ja palsternakkaa. Viereen kolme siivua etikkasäilöttyjä punajuuria ja laatikon päälle reilu nokare turkkilaista jogurttia.
Yhtä asiaa vain tässä paastotouhussa ihmettelen. Minkä hemmetin takia nämä paastopäivien ruoat maistuvat niin paljon paremmilta kuin ihan tavallinen makaronilaatikko tai perunamuusi nakkikastikkeella!!! Onneksi näitä paastoaterioita voi laittaa tarjolle ihan minä päivänä tahansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)