29.9.2014 Juhlatunnelmissa

Ajankäytön hallinta ei ole meikäläisen vahvimpia puolia. Tai sanotaanko, että häiriötekijöitä riittää ;)

Eilen oli siis taas mittauspäivä. Ja kyllä oli fiilikset korkealla. 5 viikkoa takana ja saavutus -2,6 kiloa. Senttejäkin katoaa ihan kiitettävästi. Jopa kintuista ja se on jo jotain. Vielä, kun se näkyisi peilissä... Pitää varmaan laittaa vaaleanpunaiset lasit päähän. Mutta niinhän se on, että ne jotka näkevät harvemmin huomaavat muutokset selvemmin. Ilmankos isäntä ei ole mitään kommentoinut... :D

Sinällään hassua, että tulos oli noinkin hyvä, koska perjantaina pidettiin tyttären kanssa "tyttöjen ilta". Pizzaa ja piirrettyjä! Ihanaa! Tytöllä on ilmiselvästi italialaista verta tihkunut jonkin mutkan kautta, koska hän rakastaa pizzaa ja pastaa. Varsinkin isin tekemää savulohipastaa. Se on kyllä hitti! Ja välillä ainoa tapa saada tyttö syömään kalaa ;) Taas meni vähän sivuraiteille. Piti kertoa vielä siitä tyttöjen illasta, että tottakai jälkkäriksi oli sitten tarjolla karkkiakin! Ihania Brunbergin suklaatryffeleitä. Niiden mukana nielaisee kielensä!

Mietin eilen, miten palkitsen itseni, mutta eiköhän nuo perjantaiset karkit aja sitäkin asiaa. Taitaa palkitseminen odottaa seuraavan tavoitteen saavuttamista eli X-määrä prosentteja poissa, niin on ensimmäinen painotavoite saavutettu. Ja en tosiaan kerro, mikä on tämä X-määrä. Sittenhän jopa tällaiset matemaattisesti lahjattomat insinöörit saavat laskettua lähtöpainon ja se olen minä joka päättää, mitä saatte tietää :D Tai ainakin missä vaiheessa saatte tietää ;)

Tällä viikolla ei ole paastopäiviä. Ajatuskin siitä saa olon haikeaksi, koska olen nauttinut näistä päivistä. On vain viikon ohjelma sellainen, ettei siihen enää mitään paastoja saa sovitettua. Ihan hyvä näin. Nyt pitää vain olla tarkkana, ettei hyvin alkanut laskusuunta käänny päin vastaiseksi.

Meinasin ihan unohtaa! Kokeilin viime viikolla lounaaksi Nutrilett-patukkaa. Joo, ei toimi mulla. Liian yksitoikkoista! Kyllä ruoassa pitää olla edes väriä. Illalla ajatus ruskeasta lounaspötkylästä oli ihan liikaa ja paastopäivä päättyi päivälliseen. Yhtään ei harmita, että tämä kokeilu osui tähän kohtaan, kun viikko oli kuitenkin onnistunut.

21.9.2014 Ensimmäinen tavoite saavutettu!

Tuskainen viikko takana. Ei paaston vuoksi, mutta muuten. Ikävät uutiset ovat varjostaneet koko viikkoa ja hoidettavana oli vielä kaksi tenttiäkin. Tätä se elämä on. Kävi vielä niin kivasti, että myöhästyin tiistain tentistä, koska bussi ei tullut. Myöhästyin siis junasta ja sitä myöten tentistä. Keskiviikkona hajosi veturi. Onneksi oltiin jo niin lähellä Helsinkiä, että pääsin paikallisjunalla jatkamaan...

Päivän fiilis näkyy kuvassa :D Tänään oli punnituspäivä ja ensimmäinen tavoite on nyt saavutettu. Vyötäröltä on kadonnut senttejä huimat 5!!! Hiukan tätä varjostaa paino, joka olikin kivunnut 1,4 kiloa ylöspäin. Veikkaan, että syy tuohon painon nousuun löytyy ihan näistä "naisten vaivoista". Kenkkua kuitenkin, koska tänään tuli 4 viikkoa paastoa täyteen ja nyt kuukauden saldoksi jää vain 0,6 kiloa... No, mitä väliä, kun senttejä kuitenkin häviää. Ja uskoo ken tahtoo ;)

14.9.2014 Jännityspunnitus

Olisin voinut tuulettaa koko päivän! Viime viikolla unohtuneen punnituksen ja hieman hutiloiden suoritetun paastoviikon vuoksi olin hiukan hermona tänä aamuna. Ihan turhaan! Kahden viikon saldo -400 grammaa ja koko tähän astisen kolmen viikon saldo -2 kiloa! Ajattelkaas, 4 voipakettia tai yksi iso jauhopaketti! Tai kuten Facebookin "tsemppis"-ryhmässä eräs kaveri totesi: "yritäpä syödä kaksi kiloa lihaa kerralla"! Loppuja lukuja voi taas käydä katsomassa Edistyminen-välilehdeltä.

Perjantain paastopäivän "kunniaksi" laadin paastopäivien ruokalistaa. Päätin, että minun pitää pystyä paastopäivänäkin suunnittelemaan ruoanlaittoa ja sietää kaupassa käymistä Tein sen sitten pidemmän kaavan mukaan. Ja Excel oli taas apunani ;)

Ja tuolta se sitten näyttää. Harmittaa vain, että työpaikkaruokalan seuraavan viikon ruokalista julkaistaan aina vasta perjantaisin. Ei pysty suunnitelemaan koko päivää valmiiksi, kun ei nyt joka päivä haluaisi pelkkää Subwayn salaattiakaan syödä. Ja meillä ei vielä ole toimistolla jääkaappia tai mikroa. Pitäisi sitten olla kylmälounas kylmäkassissa. Sitäkin aion kyllä kokeilla. Tärkeimmät toimistolla sentään on, nimittäin kahvinkeitin ;)

Huomasin tänään myös pienen puutteen mittausseurantataulukossani. En ollut huomannut laittaa vähennyslaskusarakkeita sille osalle taulukkoa, jossa on BMI ja muut. Nyt jouduin ihan päässälaskua harjoittamaan, että sain edistyminen-sivulle muutoslukuja. No, tämä virhe on sentään helposti korjattavissa.

On ollut kiva huomata, että blogillani on ihan säännöllisiäkin lukijoita. Kommentteja saa käydä jättämässä. Ne julkaistaan heti, kun olen ne käynyt hyväksymässä. Asiattomiahan en tietenkään julkaise, mutta eipä niitä ole vielä ollutkaan. Ajattelin tässä syksyn aikana järjestää teille jotain pientä kivaa kiitokseksi, mutta täytyy nyt katsoa, mitä saan aikaan.

12.9.2014 Paastopäivän turinoita

Ihana paastopäivä... Oikeastaan siitä tekee ihanan vain "ystävä kaukaa menneisyydestä" :D Siis mikään ei pelasta päivää niin täydellisesti kuin piiiitkä puhelu! Varsinkin, kun jutellessa tuntui siltä, ettei vuosia ollut välissä ollenkaan.

Käytiin kaiken muun ohella mielenkiintoinen keskustelu lapsista somessa. Tyttäreni syntyessä taannoin ilmoitin ystävilleni Facebookissa, että "tämä on minun facebook-sivuni, eikä tyttäreni". Olin siis jo silloin päättänyt, etten tule somessa hänestä paljon kertoilemaan. Kuviakin olen jakanut ehkä kolme. Sama pätee täällä blogissa. Viittaukset perheeseeni ovat olleet yleisellä tasolla: tytär ja isäntä. Aion pitää saman linjan edelleen, koska jaan täällä osan Minun Elämästäni. Jos joku ihmettelee tekemääni päätöstä, niin ainakin aluksi voi tutustua Pelastakaa Lapset ry:n artikkeliin Lasten oikeudet digitaalisessa mediassa :)

Päivän lounas oli tänään Subwayn kinkkusalaatti. Luulen ainakin, että Subwayn sivuilla ilmoitetut kalorimäärät tarkoittavat annoksen kokonaismäärää... Niillä minä näitä kuitenkin laskeskelen. Kinkkusalaatti oli 97 kaloria, siihen lisäksi oliivit ja maustekurkut sekä annos Aura-juustoa (Lemppariani! Nam, nam!). Kastikkeeksi tällä kertaa amerikansinappia. Hot Lousiana kun tosiaan oli vähän liian hot... Tavanomaisesta poiketen huuhtelin suutani Sprite Zerolla... Kokeilin Kiloklubin sivuilla, niin se antoi 0,4 l juoman kaloriarvoksi 1, mutta uskoakseni oikeampi olisi 4. Kiloklubin mukaan kalorit olisivat 183, mutta mielestäni 186 olisi todenmukaisempi. Sillä siis mennään.

Päivällä paras kaverini oli taas päänsärkylääke. Särky ei johdu pelkästä paastosta, koska se on ollut useampana päivänä vierailulla. Sitä se stressi teettää.

Surffailin lounaalla "vähän" netissä. Minulle kun ei koskaan saisi sanoa sanaa "haaste"... Siispä googlaamaan vatsalihashaaste... Auts! Ihan vatsalihaksien kohdalta kirpaisi! Pitäisi varmaan valita ystävänsä vähän paremmin ;) Vitsi, vitsi! Päivän aikana jäi kyllä takaraivoon pikku piru takomaan. Ja kyllä, erotan päänsäryn ja pikku pirun ;) Siispä katse peiliin. Joo, lihasten paikka löytyi ja siihen se sitten jäikin.

Ja ei kun uudelleen netin kimppuun!

Tällainen kuva löytyi englannin kieliseltä blogi-sivulta, siis tältä sivulta. Ei kyllä ekalla kerralla auennut ollenkaan, että mitä tässä pitäisi tehdä, vaikka olin ystäväni kanssa tästä keskustellut. Siispä lisää surffatessa löytyi tällainen sivu! Ja ihan selvällä suomella (ja kuvilla...)! Tuota jälkimmäistä sivua tuijoteltuani, kuulin sen pikku pirun lallattelevan "ei pysty-ei onnistu-ei pysty-liian hapokasta". Murr! Millään en viitsisi lähteä kaverilta kopioimaan...

Päivälliseksi nautiskelin kanawokkia riisillä, raakaa kukkakaalia ja porkkanaa sekä maun antajaksi teelusikallinen kapriksia ja ruokalusikallinen sweet chili -kastiketta. Namia oli! Kaloreita siitä napsahti 275, mutta päivän saldo oli sitten vasta 461 kaloria. Iltapalaksi oli vielä otettava yksi omppu, koska hiukan huikoi. Päivän kalorit 502 ja olo näin illalla jo aivan loistava. Nälkä ei kurni ja päänsärkykin alkaa hellittää.

Pitkästä aikaa fiilis tuntuu edes menevän positiivisempaan suuntaan :)

11.9.2014 Oh my...

Siis kyllä. Se on mahdollista, vaikka en niin uskonutkaan... Unohdin käydä puntarilla sunnuntaina!!! (Tässä kohtaa tulee muutama valikoimaton, mutta erittäin tarkasti sensuroitu voimasana...)

Aloitetaanpa vähän niinkuin alusta. Jos vain vielä muistaisin, mistä kaikki alkoi... No, lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että stressi ja laihdutus ei ole hyvä yhdistelmä. Siihen vielä lisättynä vähänlaiseksi jäävät yöunet, niin paketti on niin sanotusti valmis.

En ole koskaan tykännyt keskeneräisistä asioista, mutta niitä on nyt riittänyt. Ja nuo tekemättömät koulutyöt eivät todellakaan ole se kaikista pienin osuus tätä pakettia. Eilen sitten repäsin ja palautin jopa huikeat kaksi kappaletta kotitenttejä, jotka olivat jo pidemmän aikaa häirinneet takaraivossa, vaikka deadlineen on vielä aikaa! Huomiseen... :D

Huusholli on sen näköinen, että siellä käy yksi lapsi leikkimässä, kaksi aikuista nukkumassa ja siivooja on karannut puutarhurin kanssa. Jos se olisi yritys, niin laittaisin lapun luukulle

Ajattelin käyttää ensi viikonlopun siivoamiseen, mutta ei. Seuraavalla viikolla on kaksi tenttiä, joihin on ihan pakko vähän lukeakin. Eikä ihan kaikkea työaikaa viitsi käyttää tenttikirjoihinkaan, vaikka lupa onkin.

Niin, uusi työpaikkani on aivan ihana! Työt on sovittu sellaiseksi, että jää aikaa opinnoillekin, koska niistä on paljon hyötyä yrityksellekin. Itseasiassa en olisi saanut koko työpaikkaa ilman näitä käynnissä olevia opintoja...

Kaiken tämän keskellä siis todellakin unohdin, että olin mitään elämäntapamuutosta tekemässäkään, ja se vietävän punnituspäivä sitten oli ja meni. Yksi virstanpylväs tuli kuitenkin saavutettua...

Tässä ovat lempparifarkkuni, joista joudun nyt luopumaan... Ne ovat mokomat ruvenneet roikkumaan! Ja kun minä en jostain kumman syystä omista sopivaa vyötä, niin se on moro näille rytkyille!

Ja kuin taikaiskusta isännän synttärien kunniaksi nautittu berliininmunkki alkoi irvistelemään minulle...

No, huomenna on taas paastopäivä. Lounaaksi aion kaikesta huolimatta käydä työpaikkaruokalassa syömässä uuniperunan. Josko sitten päivälliseksi ottaisin vaikka kasviskeittoa. Ja päivä varmaankin kuluu tenttikirjojen parissa...

3.9.2014 Mahtava maanantai ja koko alkuviikko :)

Maanantain oli taas paastopäivä. Lounaaksi suunnistin jälleen Subwaylle, mutta tällä kertaa se Hot Louisiana ei eksynyt minun salaattini koristukseksi. Ja iltapäivällä otin tyttären seurana pienen, pienen annoksen pastaa ja jauhelihakastiketta. Kalorit saattoi mennä yli, mutta ei hätää, farkut eivät kiristä :D

Ja pakkohan se oli tehdä tilannepäivitys puntarilla eilen aamulla. Hyvältä näytti ;)

En tiedä, miten kuvittelen selviytyväni kaikista tekemättömistä töistäni. Luettelo alkaa olla jo aikamoinen. Pitää vielä olla loppuviikko reissun päällä. Mitenköhän siihen saan paastopäivän ympättyä. Ja puntarillakin pitää taas käydä lauantaina suunnitellun sunnuntain sijaan. Vaikkakin, päivä sinne tai tänne.

Ruotsalainen sairaanhoitaja väittää, että joka kolmas ihminen on sokeriaddikti. Hmm... En minä kyllä tunnusta olevani mikään sokeriaddikti. Pystynhän olemaan ilman sokeripitoisia ruokia ja herkkuja monta päivää. Juu juu, uskokaa vaan! Tänäänkään en ole syönyt yhtään karkkia tai juonut yhtään limpparia. Kahvia kyllä senkin edestä...