Ajankäytön hallinta ei ole meikäläisen vahvimpia puolia. Tai sanotaanko, että häiriötekijöitä riittää ;)
Eilen oli siis taas mittauspäivä. Ja kyllä oli fiilikset korkealla. 5 viikkoa takana ja saavutus -2,6 kiloa. Senttejäkin katoaa ihan kiitettävästi. Jopa kintuista ja se on jo jotain. Vielä, kun se näkyisi peilissä... Pitää varmaan laittaa vaaleanpunaiset lasit päähän. Mutta niinhän se on, että ne jotka näkevät harvemmin huomaavat muutokset selvemmin. Ilmankos isäntä ei ole mitään kommentoinut... :D
Sinällään hassua, että tulos oli noinkin hyvä, koska perjantaina pidettiin tyttären kanssa "tyttöjen ilta". Pizzaa ja piirrettyjä! Ihanaa! Tytöllä on ilmiselvästi italialaista verta tihkunut jonkin mutkan kautta, koska hän rakastaa pizzaa ja pastaa. Varsinkin isin tekemää savulohipastaa. Se on kyllä hitti! Ja välillä ainoa tapa saada tyttö syömään kalaa ;) Taas meni vähän sivuraiteille. Piti kertoa vielä siitä tyttöjen illasta, että tottakai jälkkäriksi oli sitten tarjolla karkkiakin! Ihania Brunbergin suklaatryffeleitä. Niiden mukana nielaisee kielensä!
Mietin eilen, miten palkitsen itseni, mutta eiköhän nuo perjantaiset karkit aja sitäkin asiaa. Taitaa palkitseminen odottaa seuraavan tavoitteen saavuttamista eli X-määrä prosentteja poissa, niin on ensimmäinen painotavoite saavutettu. Ja en tosiaan kerro, mikä on tämä X-määrä. Sittenhän jopa tällaiset matemaattisesti lahjattomat insinöörit saavat laskettua lähtöpainon ja se olen minä joka päättää, mitä saatte tietää :D Tai ainakin missä vaiheessa saatte tietää ;)
Tällä viikolla ei ole paastopäiviä. Ajatuskin siitä saa olon haikeaksi, koska olen nauttinut näistä päivistä. On vain viikon ohjelma sellainen, ettei siihen enää mitään paastoja saa sovitettua. Ihan hyvä näin. Nyt pitää vain olla tarkkana, ettei hyvin alkanut laskusuunta käänny päin vastaiseksi.
Meinasin ihan unohtaa! Kokeilin viime viikolla lounaaksi Nutrilett-patukkaa. Joo, ei toimi mulla. Liian yksitoikkoista! Kyllä ruoassa pitää olla edes väriä. Illalla ajatus ruskeasta lounaspötkylästä oli ihan liikaa ja paastopäivä päättyi päivälliseen. Yhtään ei harmita, että tämä kokeilu osui tähän kohtaan, kun viikko oli kuitenkin onnistunut.
Voi kestää jonkin aikaa ennen kuin alkaa "nähdä" laihtumisensa. Vaikka housunkaulus löystyi ja vaatteet väljenivät kaapissa, silti peilistä katsoi lähtöpainossa oleva immeinen. Tätä kestää jonkin aikaa. Aivot ei vaan tuu mukana siinä kehityksessä samaa vauhtia kun kilot putoo ;)
VastaaPoista