Sain taas viikonlopulla hyvän muistutuksen siitä, miksi minun ei todellakaan kannata kokeilla kaalisoppadieettiä. Ei, se ei johdu sopan hajusta ja hallitsemattomista kaasuvuodoista. Se johtuu siitä, että ei se ole mikään dieetti, jos sitä soppaa vetää litratolkulla... Ai miten niin muka tykkään kaalisopasta ja kaalipadasta ja kaalilaatikosta ja kaalisalaatista. Kaalia ananaksella. Kaalia puolukoilla. Kaalia sellaisenaan. Kohta taitaa ruveta ottaan kaaliin. Onneksi ukkokulta on niin kaikkiruokainen ja sietää vaikka mitä. Jopa sinihomejuuston bataatti-porkkanakeittolautasellani...
Ehkä aavistuksen pitkä katse tuli eilisestä iltapalastani. Tortillasipsejä, cheddardippiä ja taco-kastiketta. Itsepähän halusi syödä tortilloja lauantaina. Ja minä nyt vaan satun tykkäämään taco-kastikkeesta.
Harvoin puutun toisten asioihin (!), mutta nyt on kyllä pakko vähän motkottaa naapuruston mukuloista. Eilen ehtoolla, no okei yöllä, olihan kello jo puoli 12, oli juuri ohjelmoimassa uuteen puhelimeeni herätystä aamuksi, kun kuulin juoksuaskeleita talon päädystä. Ei mennyt kauaa, niin meidän ovikelloa rämpytettiin ja taas kuului juoksuaskeleita. Ketään ei tietenkään enää näkynyt missään. Aamulla ukkokulta näki tässä yhtiössä naapuritalossa asuvan miehen, joka tiesi kertoa, ettei ovikelloja ollut siellä soiteltu, mutta yhden naapurin seinää oli töhritty jollain hedelmillä.
Muistan kyllä, millaista oli olla nuori, ei ole siitä kiinni, mutta eikö yhtään siellä pipotelineessä mitkään kukkuu-kellot soineet siinä meidän ovella seistessä. Siinä oven vieressä, kun tosiaan seistä nököttää meidän pikkutytön työnnettävä kolmipyöräinen fillari! Ja tyttö muuten säikähti kelloa! Heräili loppuyöstäkin vielä muutamaan kertaan ja pakko oli siirtyä sohvalle. Niin että kiitos vaan teille, jotka pilasitte meidän yöunet! Tyttö sentään nukkui, vaikkakin pätkissä, mutta itseltä meni unet kokonaan.
Ja en kyllä pysty ymmärtämään, että mitä nuoriso tekee tuohon aikaan ulkona? Ja vielä su-ma välisenä yönä! Melkein tekisi mieli kysyä, että missä vanhemmat ovat ja miksi eivät huolehdi muksuja kotiin ajoissa. En vaan kysy, koska en todellakaan halua tietää vastausta. Mutta tällä menolla me ollaan vielä suuressa pulassa. Piste.
Sitten vähän iloisempaa asiaa. Se on se uusi alku tänään. Olin ensimmäistä päivää uudella toimistolla töissä. Virittelin tietoliikenteen kohdilleen ja tutustuin yrityksen toimintaan. Ai että, kyllä oli namia olla taas töissä. Vaikkakin olen siellä toimistolla suurimman osan aikaa yksin... Ei se haittaa. Pitänee kyllä varmaan viedä sinne jokin halpa radio. Ihme, etten sellaista tänään kaivannut! Fiilis on kuitenkin ihan eri, kun lähtee oikeasti työpaikalle, eikä vain "yritä" tuhrata kotona. En tunnetusti osaa erottaa työ- ja kotityöaikaa...
Huomenna pitää lähteä vielä toimistotarvikeostoksille. Täytyyhän siellä nyt olla vähän kyniä ja nitoja ja rei'itin ja muistilehtiöitä ja... ja... ja... Niin! Kahvinkeitin! Sen taidan kuljettaa kotoa, koska varastossa pitäisi lymyillä yksi ylimääräinen. Oven ulkopuolella on kyllä heti kahvila, mutta ehkäpä 1,30 yhdestä kahvikupillisesta on hiukan liikaa... Varsinkin, kun tämä työ aloitettiin tällaisella projektijaksolla, jolloin saan pelkkää työttömyyskorvausta. Onneksi opinnot ovat loppusuoralla ja kun 1120 tuntia projektityötä on kasassa, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä työt jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Nyt pitää vaan tehdä vaikutus. Työkavereihin ja potentiaalisiin asiakkaisiin :D
Ja huomenna on ensimmäinen paastopäivä. Kylläpä jännittää. Edellisellä kerralla ei jännittänyt ollenkaan näin paljon...
Tsemppiä Uuteen Alkuun! t. Si Ri
VastaaPoistaTsemppiä !
VastaaPoista-Taru