Aloitetaanpa vähän niinkuin alusta. Jos vain vielä muistaisin, mistä kaikki alkoi... No, lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että stressi ja laihdutus ei ole hyvä yhdistelmä. Siihen vielä lisättynä vähänlaiseksi jäävät yöunet, niin paketti on niin sanotusti valmis.
En ole koskaan tykännyt keskeneräisistä asioista, mutta niitä on nyt riittänyt. Ja nuo tekemättömät koulutyöt eivät todellakaan ole se kaikista pienin osuus tätä pakettia. Eilen sitten repäsin ja palautin jopa huikeat kaksi kappaletta kotitenttejä, jotka olivat jo pidemmän aikaa häirinneet takaraivossa, vaikka deadlineen on vielä aikaa! Huomiseen... :D
Huusholli on sen näköinen, että siellä käy yksi lapsi leikkimässä, kaksi aikuista nukkumassa ja siivooja on karannut puutarhurin kanssa. Jos se olisi yritys, niin laittaisin lapun luukulle
Ajattelin käyttää ensi viikonlopun siivoamiseen, mutta ei. Seuraavalla viikolla on kaksi tenttiä, joihin on ihan pakko vähän lukeakin. Eikä ihan kaikkea työaikaa viitsi käyttää tenttikirjoihinkaan, vaikka lupa onkin.
Niin, uusi työpaikkani on aivan ihana! Työt on sovittu sellaiseksi, että jää aikaa opinnoillekin, koska niistä on paljon hyötyä yrityksellekin. Itseasiassa en olisi saanut koko työpaikkaa ilman näitä käynnissä olevia opintoja...
Kaiken tämän keskellä siis todellakin unohdin, että olin mitään elämäntapamuutosta tekemässäkään, ja se vietävän punnituspäivä sitten oli ja meni. Yksi virstanpylväs tuli kuitenkin saavutettua...
Tässä ovat lempparifarkkuni, joista joudun nyt luopumaan... Ne ovat mokomat ruvenneet roikkumaan! Ja kun minä en jostain kumman syystä omista sopivaa vyötä, niin se on moro näille rytkyille!
Ja kuin taikaiskusta isännän synttärien kunniaksi nautittu berliininmunkki alkoi irvistelemään minulle...
No, huomenna on taas paastopäivä. Lounaaksi aion kaikesta huolimatta käydä työpaikkaruokalassa syömässä uuniperunan. Josko sitten päivälliseksi ottaisin vaikka kasviskeittoa. Ja päivä varmaankin kuluu tenttikirjojen parissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti