Valittelin juuri toisaalla, että joku on varastanut kalenteristani yhden kuukauden. Lupasin katsoa häntä pahalla silmällä ja sanoa MUR!
Viimeinen kuukausi on hurahtanut todellakin vauhdilla ja ilman, että olen saanut mitään aikaiseksi. Tai siltä ainakin tuntuu, kun katsoo tekemättömien töiden luetteloa. Tai vaakaa... Kuvittelin, että meillä palataan arkeen ja paastopäivien suunnittelusta tulee helpompaa. No, eipä ole "helppoa" arkea näkynyt. Eikä sen puoleen paastopäiviäkään.
Aloitin uudessa työpaikassa. Se on hehkuttamisen arvoista. Parasta on uudet työkaverit! Vastaanotto poikkeaa täysin edellisistä kokemuksistani. Tuntuu, kun olisi tuntenut heidät kaikki jo tosi tosi tosi kauan. Vaikka ennen ekaa työpäivää olin kerran tavannut heistä ehkä puolet...
Aloitus oli vauhdikas! Heti ensimmäiseksi kaksi päivää työmatkalla; myyntikokous ja tyky-päivä. (Olen edelleen sitä mieltä, että tyky on lyhennys työkyvyttömyydestä... Jollei sitä tule kuntoilusta, niin sitä tulee... no, sanotaanko saunasta ja uimisesta ;) )Yksi yö kotona ja seuraavana aamuna kello 6 lähtö kahdeksi päiväksi "toissijaiselle työpaikalle", kuten Verohallinto nämä yrityksen eri toimipisteet määrittelee. Joo. Kiva, kun on töitä. Ja kiva, kun ei tartte yhdessä paikassa tönöttää. Mutta millä ilveellä näille päiville järjestät mitään paastopäiviä?! Varsinkaan, kun päivällinen on helpointa löytää hotellin ravintolasta. Kun herätyskello on soinut aamuneljältä ja työpäiväkin jo mennyt sekä parin tunnin tuliaisshoppailu hoidettu, niin ei pitkän päivän päälle kasviskeitto oikein sovi. Ja yöpymisen jälkeen on tarjolla se notkuva hotellin aamiaisnoutopöytä ja ihana, rapeaksi paistettu, suussasulava pekoni! Huomaako jostain, ettei meillä kotona valmisteta pekonia. En kestä sitä rasvan käryä.
Eilen sitten menin vielä katsomaan kesän lomakuvia. Hyi hyi yök! En varmasti katso toista kertaa!
Kaiken tämän synkistelyn ja itsensä ruoskimisen ja sateen ja ukkosen (hyi hyi yök!) jäljiltä on hyvä taas aloittaa alusta. Siispä: sunnuntaina pyyhin pois kaiken vanhan ja aloitan puhtaalta pöydältä. Pyyhin pois edistymisseurantani. Lasken ja mittaan ja punnitsen kaikki uudelleen. Tavoitteita, joo. Elämässä pitää olla tavoitteita. Ja saavutuksista palkitaan. Siispä ensimmäinen tavoite olkoon 5 senttiä pois vyötäröltä. Aloitetaan näin vaatimattomasti. Palkkio olkoon hyvä mieli.
Olkoon toinen tavoite -5 kiloa. Mietitään sitä palkkiota sitten myöhemmin.
Ostin aika tarkkaan vuosi sitten alennusmyynnistä kävelysauvat. Niissä on edelleen hintalappu paikallaan. Olisikohan jo aika...
Jos kaipaatte piritystä tähän ainaiseen sateeseen ja ukkoseen, niin käykää lukemassa Sinkkublogin Seksi on kyllä niin kivaa -postaus Toimii mahdottomana naurukoneena, jos on yhtäänkään niin kiero huumorintaju kuin mulla ;) PS. Siellä luki kommenteissa, että olisi pitänyt alussa varoittaa, ettei suussa saa olla mitään lukiessa... :D
Haa, olen odottanut milloin taas kirjuuttelet ja nyt tulikin sitten oikein tuutin täydeltä. Onnea uuden työpaikan ja työkavereiden johdosta. Nyt sitten vain uusin ilmein uusia tavoitteita kohti.
VastaaPoista